Ketunleipäpannacotta

(Kuva: S.Kärki)

Olin kevään lopulla Marttojen järjestämällä "Villiruokakurssilla", eli opettelemassa luonnonyrttien käyttöä. Kurssi oli hauska ja opettavainen ja pääsimme kokeilemaan monenlaisia herkkuja. Kaikkia ohjekirjasen reseptejä emme ehtineet kokeilemaan, joten vähän jäi harjoiteltavaa kotiinkin. Tätä valkosuklaista pannacottaa kannattaa kyllä kokeilla jos vain ketunleipää lähimetsästä löytyy.

Ketunleipäpannacotta (6 annosta)
200g valkosuklaata
2dl kuohukermaa
200g bulgarian jogurttia
1dl ketunleipää hienonnettuna
n. 0,5 tl vaniljajauhetta

- Kiehauta kerma. Lisää paloiteltu valkosuklaa ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä haaleaksi.
- Lisää jogurtti, ketunleipä ja vanilja.
- Jaa pieniin tarjoiluastioihin ja nosta peitettynä jaakaappiin vähintään 3 tunniksi.
- Tarjoile sellaisenaan tai tuoreitten marjojen kera.

Kukkakimppu

Olin tuossa viikko sitten Varsinaisten Marttojen järjestämällä kukkiensidontakurssilla. Eli ihan oikeasti sitä kukkia ja sidontaa... No, kurssi siis järjestettiin Tuorlassa, jossa koulutetaan floristeja. Pääsimme samalla hieman tutustumaan opinto-ohjelman tiloihinkin. Hienot on tilat, vaikka näin syyspimeässä sinne olikin aika vaikea löytää. Maaseudulla kun ei juurikaan ole katuvaloja...

Kuvassa näkyy illan lopputulos (joskaan ei ihan kokonaan...). Neilikat ovat hiukan lakastuneet, mutta muuten kimppu on hyvinkin esittelykunnossa näin viikonkin päästä. Nyt pitäisi vaan saatujen ohjeiden mukaan vaihtaa vesi, pestä maljakko ja (näin meille kerrottiin) harjata kukkien varretkin puhtaaksi tiskiharjalla. Voi olla, että jätän tuon viimeisen osion tekemättä. Mutta sillä tavalla kuulemma pysyy kukat parhaiten kauniina ja vesi puhtaana. Ja täytyyhän sitä floristiikan opettajaa moisessa asiassa uskoa.

Kimpussa on neilikoita, eukalyptusta, keskellä hortensia, ja sitten vielä skimmia ja kuisma sekä reilusti jotain vihreitä lehtiä. Ja tuo kuvassa näkyvä sammalen näköinen on myös neilikka. Vaikka ei ehkä siltä ensinäkemältä vaikutakaan.

Maailmanennätysyritys - maailman suurin tilkkupeitto

Eli Novitan, Marttojen ja muiden yhteinen projekti. Ajatuksena siis, että yksilöt, yhteisöt jne. voivat tehdä määrätyn kokoisia peittoja, jotka sitten kootaan yhteen ja pyritään ennätysten kirjaan. No, Varsinaiset Martat sitten päättivät lähteä hankkeeseen mukaan ja sunnuntaina kävin virkkaamassa muutaman neliön mukavassa seurassa. Muutaman lisääkin ajattelin tehdä. Saa edes joitain lankojen loppuja käytettyä pois. Kuvassa siis kolme tekemääni tilkkua. Kaksi on tehty 7-veljestä langoista ja yksi kaksinkertaisesta Nallesta. Ohjeet ja lisätietoja tempauksesta löytyy täältä. Noiden ohjeiden mukaan kun tekee, niin meikäläisen käsialalla jää reilusti määrättyä 15cm pienemmäksi. Taisin tehdä 2 kerrosta enemmän kuin ohjeissa...

Näitä tilkkuja on kyllä hauska tehdä. Vähän jo innostaisi tehdä itsellekin peitto, mutta todennäköisesti en saisi ikinä aikaiseksi yhdistää neliöitä toisiinsa... on siis parempi osallistua tällaiseen tempaukseen jossa joku muu hoitaa palojen kiinnityksen :)

Hopeasavikurssi

Valmis sormus

Olin sitten hopeasavikurssilla, jossa tutustuttiin materiaaliin, käyttömahdollisuuksiin ja työtapoihin. Kurssi oli todella hauska ja opettaja asiantunteva ja mukava. Hopeasavi itsessään on todella mielenkiintoinen materiaali. Siitä saa tehtyä melkeinpä mitä vain mitä voisi kuvitella savesta tai muista muovailtavista aineistakin tekevänsä. "Perusmuodon" eli sen muotoiltavan saven lisäksi savea on nestemäisenä ja pursotettavana vesiona. Täältä löytyy tietoja kurssista ja materiaaleista ja tietysti voi tutustua firmaan muutenkin. Jos helmityöt yms. väkerrys kiinnostaa niin tuolta löytyy vaikka mitä kivaa. Takaisin saveen... eli jokainen kurssilainen sai suunnitella ja tehdä itselleen sormuksen 10g hopeasavea joka kuului kurssin hintaan. Kyseisestä määrästä tulee muuten ihan helposti sormus. Ensin mietittiin ja pohdittiin ja katseltiin malleja ja sitten päästiin tositoimiin. Hopeasavi käyttäytyy kuin muukin askartelumassa, mutta se kuivuu tosi nopeasti. On siis oltava ripeä otteissaan. Kun sormuksen malli on tehtynä niin sitten savi kuivataan ja lopulta hiotaan varovaisesti tasaiseksi ja lopulliseen malliinsa. Hopeaksi savi muuttuu polttouunissa. Lopputuloksena on 99% hopeaa. Välivaiheista ja muista voi lueskella itse tuolta linkin takaa tai sitten vaikka alan kirjoista.

Ja toisesta kuvakulmasta.

Hopeasavea on kiva muotoilla ja itse asiassa siihen ei edes tarvita mitään ihmeellisiä välineitä. Ainut hieman hankalampi puoli on sormuksen poltto, mutta senkin voi tehdä kaasuliekillä tai viedä alan liikkeeseen poltettavaksi.

Karjalanpiirakkakurssi

Osallistuin viikonloppuna Varsinaisten Marttojen järjestämälle karjalanpiirakkakurssille. Oli äärimmäisen hauska, tehokas ja opettavainen kurssi. Olin kyllä jo aiemminkin tehnyt karjalanpiirakoita, mutta nyt opettajana oli oikein perinteinen karjalainen täti (tai mummo), joka pisti hommaan vauhtia ja osasi kertoa miten ne piirakat ihan oikeaoppisesti rypytetään.

Opittua:
- Jos riisipuuro on liian jäykkää sitä ei missään nimessä saa ohentaa keittämättömällä maidolla. Kuohuu kuulemma uunissa, eli käytä vettä tai keitettyä maitoa.
- Piirakoita ei saa nipistellä vaan rypyt painetaan sievästi sormilla. Tätä pitää kyllä vielä opetella...
- Sulhaspiirakat saivat nimensä siitä, että niitä saattoi nopeasti valmistaa mieluisalle sulhasehdokkaalle. Ainekset siis pääosin samat kuin karjalanpiirakoissa, mutta riisi on irtonaista ja lopputulos paistetaan voissa. Niin ja ne minikokoiset karjalanpiirakat siis eivät ole sulhaspiirakoita...
- Osaan teoriassa tehdä myös sultsinoita, eli levyllä paistettuja ruiskuoria joiden sisään taitetaan mannapuuroa. Olivat muuten tosi hyviä. Ja jos pelkää rasvaa, niin suhteellisen vähärasvaisiakin. Ainakin noihin muihin tuotoksiin verrattuna.
- Perunapiirakat tehtiin kannaksella aina pyöreiksi. Pitää siis sukutaustan mukaisesti muistaa tämä tulevaisuudessa.

Eli nyt vaan piirakkapulikka tilaukseen ja lisää harjoitusta. Voisin kuvitella, että syöjiä kyllä löytyy...